Teksti: Timo Nevalainen

“Ei minulle olisi tullut mieleenkään toimia tuossa tilanteessa noin!”

Huomaan usein ajattelevani, että arvioin omaa toimintaani eri kriteereillä, kuin millä toiset vaikuttavat minusta arvioivan omaa toimintaansa. Tämä saattaa hyvinkin pitää paikkansa, mutta ajatus voi aivan yhtä hyvin johtua näkökulmaharhasta. Princetonin yliopistossa havainnon asymmetriaa tutkivan Emily Proninin (2008) mukaan arvioimme toisten toimintaa radikaalisti eri perustein kuin omaamme.

Suurin ero arvioidessamme toisten toimintaa tai verratessamme sitä omaamme on, että näemme mitä toiset tekevät, kun taas omalla kohdallamme emme välttämättä näe sitä samalla tavalla, minkä lisäksi meillä on sellaista välitöntä tietoa ajatuksistamme ja tuntemuksistamme, jota meillä ei toisten kohdalla ole. Kumpikin tieto, tieto toisten ulkoisesta käyttäytymisestä ja tieto omista sisäisistä ajatuksistamme ja tuntemuksistamme, näyttäytyy meille välittömänä ja luotettavana.

Proninin viittaaman aikaisemman tutkimuksen (Jones & Nisbett, 1972) mukaan tämä ero havainnossa johtaa usein siihen, että toisten käyttäytymisen nähdään johtuvan heidän pysyvästä luonteenlaadustaan, kun taas oma käyttäytyminen nähdään vahvasti tilanteesta riippuvaisena. Koska meillä on tietoa omista haluistamme ja aikomuksistamme, huomaamme varsin konkreettisesti jos ulkoiset tekijät ohjaavat toimintaa niiden kanssa eri suuntaan, kun taas toisten kohdalla oletamme heidän toteuttavan luonteenpiirteitään ilman että tilanne vaikuttaa siihen.

Se, että painotamme omalla kohdallamme toiminnan arvioinnissa “sisäisiä” ajatuksiamme ja tuntemuksiamme ja toisten kohdalla heidän “ulkoista” käyttäytymistään saattaa johtaa myös muihin painotuseroihin, joita Pronin listaa:

  • Koska keskitymme omaa toimintaamme arvioidessamme haluihimme, toiveisiimme ja motiiveihimme aikaisemman toiminnan sijaan, meillä on usein korostuneen optimistinen kuva ominaisuuksistamme ja kyvystämme hoitaa erilaisia tehtäviä määräajassa.
  • Lyhyissä kohtaamisissa yliarvioimme oman kykymme saada tietoa toisista, samaan aikaan kun ajattelemme, ettei toinen mitenkään voi oppia tuntemaan meitä. Toisten kohdalla ajattelemme heidän ilmeidensä ja toimintansa kertovan koko totuuden heistä, kun taas omalla kohdallamme tiedämme, että meillä on rikas sisäinen maailma. Tästä seuraa, että ajattelemme tuntevamme toiset paremmin kuin he tuntevat meidät.
  • Tulkitsemme usein väärin toisten ajatuksia ja tarkoitusperiä, siinäkin tapauksessa, että heidän motiivinsa ja uskomuksensa ovat samankaltaisia kuin omamme ja he toimivat samalla tavalla kuin me toimimme tai toimisimme. Hyvä esimerkki tästä voisi olla tutustumattomuus naapureihin: Näemme toisista sen, etteivät he tule tutustumaan meihin (ulkoinen käyttäytyminen) ja tunnemme itsestämme sen miten haluaisimme tutustua, mutta pelkäämme nolaavamme itsemme tai tulevamme torjutuksi (sisäinen tila).
  • Epäonnistumme erilaisissa viestintätilanteissa usein sen vuoksi, että tiedämme mitä aiomme tai mitä meidän on tarkoitus viestiä, kun taas toiset keskittyvät siihen mitä oikeasti sanomme. Toisaalta oletamme toisten sanovan tarkalleen mitä he aikovatkin sanoa.
  • Vaikka toiset (ml. massamedia) vaikuttavat meihin, valintoihimme, käyttäytymiseemme, ajatuksiimme ja tunteisiimme voimakkaasti ja monin eri tavoin, meillä on taipumus kieltää tämä ja ajatella lähinnä toisten olevan tällä tavoin vietävissä. Tämä johtuu siitä, että omat ajatuksemme ja tunteemme vaikuttavat meille yksilöllisiltä, kun taas toisten ulkoinen toiminta näyttää usein mukautuvan erilaisiin ympäristöstä tuleviin vaikutteisiin. Tutkimukset ovat osoittaneet ihmisten olevan omalla kohdallaan sokeita monille ympäristönsä vaikutteille, jotka ohjaavat toimintaa äänestys- ja kulutuskäyttäytymisestä elekieleen.

Emme yleisesti ottaen ole tietoisia edellä kuvatuista havainnon ja arvioiden vinoumista, vaan suhtaudumme havaintoomme niin kuin se olisi objektiivinen ja perustuisi näkökulmasta riippumattomaan totuuteen. Tutkimukset ovat jopa osoittaneet, että mitä vinoutuneempia arviomme ovat, sitä lujemmin uskomme niiden objektiivisuuteen ja eri mieltä kanssamme olevien arvioiden vinoumiin. Tilanteissa joissa olemme eri mieltä toisten kanssa tällainen usko omaan objektiivisuuteen ja toisten ajattelun vinoumaan tai vilpillisyyteen saattaa johtaa konfliktien kärjistymiseen, varsinkin koska meillä on taipumus kärjistää vastakkainasettelua sellaisten ihmisten kanssa, joiden uskomme toimivan puolueellisesti tai lähinnä omaa etuaan tavoitellen.

Proninin mukaan tämä turhauttavalta vaikuttava tilanne ei kuitenkaan ole täysin toivoton. Kun meillä on tietoa havaintomme toimintatavasta toisten kanssa toimiessamme ja ymmärrämme, että toistenkin toimintaa ohjaa heidän ajatustensa lisäksi aivan yhtä herkästi kuin meitä itseämme se tilanne, jossa he toimivat, meidän on helpompi suhtautua myötätuntoisesti heidän meille ulkoisesti ilmenevään käyttäytymiseensä.

Psykologi Brene Brownilta lainatuin sanoin:

“Tiedän ainoastaan, että elämäni on parempaa kun oletan ihmisten yrittävän tehdä parhaansa.”

Pronin, E. (2008). How We See Ourselves and How We See Others. Science, 320(5880), 1177–1180. https://doi.org/10.1126/science.1154199